Sitä mukaa kun puutarhanhoidolliset toimet tuottavat tulosta tontin yhdessä nurkassa, alkavat muut nurkat näyttää hoitamattomilta elleivät jopa epäsiisteiltä. Ei niin, että tavoitteena olisi viimeisen päälle hiottu vihreä paratiisi, mutta sentään jonkinlaista entrausta tarvitaan siellä ja täällä. Tehtävien töiden määrä kasvaa kasvamistaan sitä mukaa kun kesän aurinkoiset ja lämpöiset päivät vähenevät.
Talon vierustaa seuraava kulkuväylä alapihalle on muodostunut vuosikymmenien kuluessa tuhansien askeleiden kuluttamana. Polku muistuttaa lähinnä kourua ja on sateen jälkeen ikävästi iljanteinen. Polkupahanen osuu lisäksi tontille tultaessa ensimmäisten asioiden joukossa tulijan silmään ja on siksi kiireellisesti kohennettavien listalla.
Polku on sekä kapea että muhkurainen. Väylää on ensinnäkin syytä leventää roimasti käytettävyyden lisäämiseksi. Kelpoinen lopputulos edellyttää myös kivien ja humuksen poistamista. Pihatöissä raavastuneet ja ruskettuneet pihanrakentajat pohtivat hetken jonkin pienen työkoneen vuokraamista, mutta päättävät lopulta suoriutua tehtävästä lapion ja lihasvoiman avulla.
Kaikki mikä näyttää pieneltä ei aina ole pientä. Joskus näkyvillä oleva voi olla vain jäävuoren huippu. Niin tässäkin tapauksessa. Pikkuruiseltä näyttänyt kivi aiheuttaa kohtalaisen laajan operaation keskikesän auringossa.
Tarmokkaan kaivamisen ja vääntämisen jälkeen kivi nousee kuopastaan. Erinäisistä olkapäävammoista johtuen sitä ei kuitenkaan saada nousemaan ylämäkeä kohti lopullista sijoituspaikkaansa. Viimeisenä vaihtoehtona tehdään päätös valjastaa kansanautonakin tunnettu menopeli kiskomaan kivi yläpihalle. Hinaaminen ei käy aivan vaivattomasti eikä missään tapauksessa käden käänteessä. Kuormaliinat liukuvat kiven ympäriltä ja viuhahtelevat ilmassa. Työn koordinaattorina toimiva emäntä suojautuu porraspilareiden taakse ohjaamaan auton kuljettajaa. Omat ja naapurin lapset ohjataan turvallisuussyistä sisälle.
Hevosvoimien avittamana kivi lopulta liikkuu rivakasti ylöspäin. Seuraavat voimainponnistukset ovat kuitenkin edessäpäin. Kiveä on suunniteltu päätykiveksi aiemmin kesällä tehtyyn penkereeseen, mutta mahdollisia sijoituspaikkoja ilmenee yhtäkkiä useampia. Koska lopputulosta on vaikea arvioida näkemättä, joutuu talon isäntä töihin. Tuonne. Jaa, ehkä sittenkin tänne. Ei missään tapauksessa ainakaan tähän. Kokeillaanko vielä tuonne? Uurastuksen tuloksena kivi päätyy juuri siihen alunperin uumoiltuun kohtaan. Isäntä huokaisee helpotuksesta. Déjà-vu - isäntä muistelee olohuoneen sohvien kanssa pelatun samanlaista shakkia joskus aiemmin.
Istutuskuoppia kaivetaan, väylää levennetään ja kivituhkaa levitetään peräkärrykaupalla. Mutta kysymysmerkiksi jää edelleen polun ja istutusten välinen raja. Vinkkejä haetaan niin internetistä kuin ystävien ja naapureidenkin pihoilta. Tehdasvalmisteiset kivet eivät tule kysymykseen. Eivätkä sen puoleen luonnonkivetkään. Polku on liian kapea kovin runsaan penkereen rakentamiseen.
Ratkaisu ongelmaan löytyy yllättäen eräältä espoolaiselta rakennustyömaalta.
Korjausrakentajan peräkärry nähdään liikennöivän ahkerasti Kauklahden ja Kauniaisten väliä. Kerrostalojen tieltä louhitusta kalliosta tulee oivallista
rakennusmateriaalia vanhan huvilan polun reunustaksi. Uutterat kädet sommittelevat louheesta kelpo kivetyksen ja istuttavat angervoja kasvamaan tulevaisuudessa tuuheaksi aidanteeksi ilahduttamaan polulla kulkevaa.
