Puutarhasta hullaantunut

Puutarhanhoitoon liitetään monenlaisia mielikuvia. Pikainen selailu internetissä tuottaa tuloksena seuraavia teesejä:

1. Puutarhanhoito on puutarhakasvien kasvattamista ja hoitamista
2. Puutarhanhoito on helppoa
3. Puutarhanhoito tekee hyvää keholle ja mielelle
4. Puutarhanhoito on hyvää terveysliikuntaa
5. Puutarhanhoito hellii parisuhdetta
6. Puutarhanhoito vähentää stressiä ja masennusta
7. Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito

Kohdat 2-7 ovat helposti kumottavissa. Puutarhanhoito ei missään tapauksessa ole helppoa. Pelkästään taimien istuttaminen edellyttää perehtymistä, joka vastaa laajuudeltaan väitöskirjan kirjoittamista. Puutarhanhoidolla saattaa olla myös merkittäviä terveyshaittoja, jotka liittyvät sekä fyysiseen että henkiseen terveyteen. Selkää särkee, kynnet katkeilevat ja päässä humisee. Rasitusvammat ovat puutarhaa hoitavan arkipäivää. Kohta kuusi "Puutarhanhoito vähentää stressiä ja masennusta" kumpuaa todennäköisesti jonkun onnettoman oikosulusta. Oikea sanamuoto olisi: "Puutarhoito tekee hulluksi". Vanha sanonta kertoo "hullu työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä". On tietysti aivan subjektiivinen kokemus kumpi on viisaampaan saati mukavampaa, makoilu lepotuolissa vai hiestä märkänä raataminen. Toisaalta puutarhahulluudessa on tiettyä huvia, jota muut kuin hullut eivät tunne.

Porottavan auringon alle aamusta iltaan puutarhanhoitoa harrastava talon emäntä joutuu mielessään toteamaan, että ainoastaan kohta yksi pitää paikkaansa ja sekin vain osittain. Tärkeä osa puutarhanhoitoa on raskaiden kivien ja maa-ainesten siirtely. Tärkein osa. Pahimmillaan puutarhanhoito on pelkästään sitä. Puutarhakasvien kasvattaminen ja hoitaminen saattaa jäädä lähinnä kiihkeäksi unelmaksi, jota ei voi koskaan tavoittaa.

Syreeniaidanteen istuttaminen keskeytyy reunuskiviin. Kivet ovat alunperin muodostaneet kulkualuetta rajaavan muurin, mutta vuosikymmenien kuluessa multa, savi ja rikkaruohot ovat ottaneet ylivallan. Viisaiden päiden kopsahtaessa yhteen syntyy lopputulosta silmällä pitäen kelpoinen suunnitelma. Kivet nostetaan ylös, puhdistetaan ja asennetaan takaisin paikalleen. Kivien yläpuolelle istutetaan kruunuksi tuuhea syreeniaita.

Suunnitelmat ovat aina kovin viehättäviä. Käytännön toteutus tarkoittaa sen sijaan raakoja tosiasioita. Kivenjärkäleet painavat yllättävän paljon. Erityisesti ne suurimmat. Sen lisäksi kivet saattavat olla juuttuneita puiden ja kasvien juuristoihin. Joka tapauksessa vanhan kivimuurin purkaminen edellyttää sekä voimaa, intoa että tietynlaista hulluutta. Sitkeän ponnistelun tuloksena kivi toisensa jälkeen kuitenkin siirtyy sijoiltaan.

Standardimittaisiin kiviin tottunut puutarhuri turhautuu erikokoisiin ja -muotoisiin kivenmurikoihin pihamaallaan. Tuhannen palan palapeli on silkkaa lastenleikkiä kiviseen pulmapeliin verrattuna. Oman haasteensa kivipenkereen luomiseen tuo se, että muurin tulee kestää kuormitusta sekä vaihtelevia vuodenaikoja. Metrin mittaisen pätkän rakentaminen vaatii suunnatonta aivotyöskentelyä, pelisilmää ja ennen kaikkea rautaista peruskuntoa.

Kivipenkereen rakentaminen on yllättävän likaista työtä. Hiekasta ja kivituhkasta erottuva pöly tukkii niin silmät, nenän kuin ihohuokosetkin. Hellekesän päivästä toiseen kestävä lämpöaalto kaksinkertaistaa uutteran puutarhurin kokeman epämukavuuden. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun työn raskaan raatajan mieleen nousee, josko maan sisään uponneen kivimuurin olisi voinut sittenkin vaikka maisemoida piiloon.

Kymmenien juotujen vesipullojen, katkenneiden linjalankojen ja vuodatettujen hikipisaroiden jälkeen puutarhuri asettelee graniittiin ruhjoutuneilla sormillaan viimeisen kiven paikalleen. Valmista. Vihdoinkin. Hullu itseänsä kiittää. Niin sanoo vanha sanontakin. Innokas puutarhuri pääsee istutuspuuhiin.