Julkisuutta

Uudisrakentamisesta käydään keskustelua. Se on hyvä, sillä vain arvokeskustelun kautta voidaan aidosti käsitellä asiaa. Artikkeliin voi tutustua osoitteessa:

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/282166-rakentaminen-kuohuttaa-kauniaisissa-jugend-huviloiden-keskelle-nousemassa-uusi-omak

Voit käydä kertomassa oman mielipiteesi vaikka nimimerkin suojissa Länsiväylän verkkosivuilla. Kommenttikenttä löytyy heti artikkelin alapuolelta.

Varjoja auringossa

                                 Kuvalähde: www.panoramio.com

 Idyllisessä lähiympäristössämme on tapahtumassa muutoksia. Talon oikealle puolelle, pahimmillaan 4,5 metrin etäisyydelle tullaan rakentamaan uudisrakennus. Uudisrakennus, joka levittäytyy tontilla aivan ylhäältä alas asti lukuunottamatta tontin alaosassa olevaa, kapeaa rakennuskieltoaluetta.

Ensimmäiset rakennuspiirrustukset esiteltiin jo lähes vuosi sitten loppukeväästä. Kauniaisten kaupunki pyysi silloin Keski-Uudenmaan maakuntamuseolta lausuntoa rakennushankkeesta. Kesäkuussa 2013 lausunnossaan tutkija Johanna Björkman moittii suunnitelmia sekä itse rakennuksen suunnittelun että sen tontillesijoittumisen osalta. Hän myös kehottaa Kauniaisten kaupunkia tarkistamaan asemakaavan rakennussuojelun osalta:

 http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/b6a33754-6f6c-4d33-a35e-193f5f1c1d2e/Rakennuslupa-asia,+Rantamajantie+4+B,+Kauniainen.pdf?MOD=AJPERES&CACHEID=b6a33754-6f6c-4d33-a35e-193f5f1c1d2e

Sinänsä oikein mukava rakentajapariskunta vaihtaa pääsuunnittelijaa, jonka työn tulokset tutkija Björkman lokakuussa 2013 periaatteessa hyväksyy. Hyväksyy nimenomaan taloa koskevien suunnitelmien osalta. 7.2.2014 Björkman toteaakin sähköpostiviestissään:

"Tontti soveltuu huonosti uudisrakentamiseen ja uudisrakennus väistämättä vaikuttaa negatiivisella tavalla, vaikka suunnitelmia hiottaisiin kuinka, talonne ja alueen kulttuurishistorialliseen arvoon."

Myöhemmin, 18.2.2014 päivätyssä sähköpostiviestissään Björkman toteaa huomauttaneensa rakennusvalvontaan, että

"rakennuspaikka on huono uudelle omakotitalolle (koska mikä tahansa rakentaminen vaikuttaa kulttuuriympäristöön tällä tontilla sen arvoa haitaten)"

Keski-Uudenmaan maakuntamuseon suosituksesta huolimatta kaupunki on haluton tarkistamaan asemakaavaa. Vanha kaava vuodelta 1999 suojelee itse talon, mutta ei siis sen lähiympäristöä.Näin ollen kaavan puitteissa uudisrakennus tullaan rakentamaan aivan suojellun 100-vuotiaan talovanhuksen kylkeen. Kaava mahdollistaa myös muiden, jäljellä olevien suurten puutarhatonttien rakentamisen tulevaisuudessa. Mitä meille jää silloin muistoksi historiasta?

Voit vaikuttaa asiaan allekirjoittamalla vetoomuksen asemakaavan tarkistamiseksi rakennussuojelun osalta. Kuvalinkki adressiin löytyy etusivulta.

                                Kuvalähde: www.panoramio.com

Veranta työn alle

Rantaan avautuva veranta on kesäkäyttöön suunniteltu, vaikka siellä syksyn viileitä iltoja ajatellen onkin patteri. Pohdinnan jälkeen päätämme jättää sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, kesäisiä kahvikutsuja ja shampanjajuhlia varten. Kunnostus rajoittuu katon ja lattian maalauksen, patterin vaihtoon ja seinien tapetointiin.

Vuosien varrella matkaan tarttuneet wanhat tawarat, kuten tämä hauska nahkaisilla vetimilla varustettu kirvesmiehen laukku, löytävät vähitellen paikkansa. Se on tätä nykyä koristekäytössä, joskin hyödyllisessä sellaisessa. Mikä siinä on, että aikaa nähneet tavarat saavat hyväntuuliseksi?

Lahjaksi saatu, erään purkutalon ikkuna, on jo vuosia sitten saanut peilin viran. Tässä talossa se löysi paikkansa verannalta.

Verannan mööpelit ovat vielä hankinnan alle. Oikeastaan ei ole vielä edes ajatusta, mitä ne voisivat olla. Ehkä tulevan kesän maakuntareissut tuovat valaistuksen. Nyt väliaikaista pestiä hoitavat rottinkituolit edellisestä kodista.

Ikkunoiden maalaus

"Ikkunat" on hankala aihe. Ensinnäkin niitä on yleensä monta. Yhdessä ikkuna-aukossa on myös tavallisesti vähintään kaksi pokaa. Tilannetta pahentaa edelleen se, että pokalla on kaksi puolta. Niin tässäkin talossa.

Todelliseksi ongelmaksi tilanne muuttuu silloin kun ikkunat vaativat huoltoa. Kuten tässä talossa. Tämän talon ikkunoissa on kaiken lisäksi erilaista ruudukkoa ja ristikkoa, jotka saavat maalaajansa suunniltaan. Ne kun eivät ole sellaisia irrotettavia muovilistoja, jotka voi kätevästi poistaa esimerkiksi pesun ajaksi.

Ikkunoita ei ole huoltomaalattu aikoihin ja se näkyy. Erityisesti rannanpuoleiset ikkunat, jotka ovat alttiita säälle, ovat paikoin hyvin huonossa kunnossa. Kesän välikäsitöihin kuuluukin ikkunoiden huolto talven varalle. Jotkut ikkunoista menevät pelkällä hionnalla, maalauksella ja kenties lasilistan vaihdolla.

Toiset vaativat perusteellisempaa huoltoa. Parin ruudun kohdalla pokasta joudutaan poistamaan huonoksi mennyt kohta kokonaan ja korvaamaan se terveellä puulla. Olohuoneen rannanpuoleissa ikkunassa lahovaurioit ulottuvat syvälle karmiin saakka. Isännällä on aikamoinen työ puupaikata lahoja kohtia. Arjen pyörittämiseen ikkunoiden huolto vaikuttaa kuvassa näkyvällä tavalla. Salin pöydällä on jatkuvasti potilas joko hiottavana tai kuivumassa. Elämä on yhtä suojapaperia...

Ennen talvea ehditään kunnostamaan onneksi ainakin kriittisimmässä kunnossa olevat pokat. Tulevalle kesälle siis riittää vielä työtä ikkunoidenkin parissa.

Kirjasto

Tavaroiden järjestely jatkuu pitkin kesää ja syksyäkin. Eräänä päivänä emäntä hyppää junaan ja matkustaa Tamperelle. Suuntana jälleen Wanha Wiljami, jossa käydään tarkastamassa eräs myynnissä oleva lipasto. Kirjastoon on suunniteltu emännälle työtilaa, mutta sopivaa kalustetta ei ennestään ole. Wanhaan Wiljamiin voi aina luottaa, tälläkin kerralla syntyi kaupat :)

Kirjastossa viihdytään lueskelemassa ja viettämässä aikaa, perheen pieninkin

Uuni on kaunis silmään silloinkin kun siihen ei ole sytytetty valkeaa.

Yllätyksiä

Vanhassa talossa asuminen on jännittävää. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Joskus yllätys voi olla jäätyneet putket, tällä kertaa se on likakaivon tukkeutuminen. Kotiin palaavaa perheenäitiä odottaa pitkin rinnettä alas virtaava viemärivesi. Virtaava sen vuoksi, että perheen teini-ikäinen tapansa mukaan viettää aikaansa suihkussa. Haju on kamala kuten jokainen tilanteen joskus kokenut tietää.

Tontilla on kaksi viemärin tarkistuskaivoa, joihon kurkitaan. Mitään ei näy. Likakaivon kansi tuntuu olevan jumissa eikä sitä siis saada auki. Tontilla sijaitsee myös paineviemäripumppaamo joten soitamme varuiksi HSY:n palvelunumeroon. Paikalle saapuu huoltomies, joka hänkään ei saa kaivon kantta auki. Mikä avuksi? Soitto Eerolalle!

Lukuisista yrityksistä huolimatta kansi ei aukea, ei millään. Tai päällimmäinen kansi kyllä, mutta alempi ei.

Kuraveden, hiekan ja pikkuvien poistamisen jälkeen tulemme huomaamaan, että metalliseksi olettamamme kaivonkansi ei olekaan metallia vaan betonia. Umpikaivo? Asian selvittämiseksi ympäröivää asvalttia hakataan rautakangella pois.

Pitkällisen ponnistelun jälkeen paljastuu viimein lähes metrinen, umpinainen betonikansi. Pihan asvaltoinnissa betoninen kansi on jätetty osin asvaltin alle ja laitettu pieni metallikansi koristeeksi päälle. Ei erityisen kätevä järjestely.

Tärkeintä on nyt kuitenkin se, että Eerolan mies pääsee töihinsä ja viemäri saadaan lopulta auki.

Loppuviikko kuluu aukollisen kannen hankintaan, kannen virittelyyn oikealle paikalleen ja ympäristön siistimiseen. Seuraavaksi kesäksi on suunniteltu piharemonttia tarkoituksena poistaa kuvassa näkyvä asvaltti ja asentaa  pihakivetys. Kaivon alue saakin jäädä niine hyvineen odottamaan seuraavaan kesää ja innokkaita pihan kunnostajia.

Sähkötyöt

Sata vuotta vanhasta talosta löytyy sata erilaista sähköviritystä. Luotettavimmat niistä ovat viime vuosilta, hurjimmat vuosikymmenien takaa. Talon emäntä ei ole ollut tähän asti erityisen kiinnostunut putki-tai sähkötarvikkeista. Nyt tähän tulee muutos kertarysäyksellä, ainakin sähkötarvikkeiden osalta. Domus Classican sivuilta löytyy mitä ihanimpia posliinisia pistorasioita, vaihtokytkimiä ja jakorasioita. Ja mikä parasta, kangaspäällysteistä sähköjohtoa.

Mitään ei vaihdeta vaihtamisen ilosta. Purkutöistä johtuen varsinkin eteisen, porrashuoneen ja keittiön kohdalla joudutaan tekemään myös sähkötöitä. Erityisesti vaihtokytkimet ovat liikuttavan näköisiä ja tuntuuhan se nyt aivan toisenlaiselta kääntää valoja päälle tällaisesta katkaisimesta kuin muovisesta peruskytkimestä.

Uusvanhat pistorasiatkin ovat kauniita

Ajallinen kerroksellisuus viehättää. Talosta löytyy katkaisimia ja pistorasioita luonnollisesti monelta vuosikymmeneltä. Ei ole mitään syytä kiirehtiä vaihtamaan hyvin palvelevia vekottimia

Maakuntiin suuntautuvalla hankintamatkalla mukaan tarttuu muutakin uusvanhaa sähkötarviketta. Korjauksen alle pääsee pian vanha kattovalaisin, johon on ajan hammas päässyt pahasti puremaan. Onneksi varaosia on saatavilla.

Iltapäiväkahveja

Iltapäiväkahveja omenapuiden, pionien ja sireenien katvessa <3 On helppo ajatuksissaan siirtyä ajassa 100 vuotta taaksepäin.

Ilta-aikaan nautitaan toisenlaisissa tunnelmissa. Elokuun pimeät kesäyöt <3

Näkymä talon toisella puolella on hiukan arkisempi.

Yläpohjan eristys

Vanhassa talossa on viileää, se tiedetään. Mutta vielä huhtikuussakin niin viileää. Toppatakkikeli. Edellisilläkin asukkailla on ollut kylmä.Sen huomaa ikkunoista, joiden sekä sisä- että ulkopuoliset pokat on huolellisesti tiivistetty. Katse kääntyy ensimmäisenä yläpohjaan.

Pintapuolisen tarkastelun tuloksena ei löydy mitään erityisen hälyttävää. Eristekerros vaikuttaa kuivalta ja puuosat ehjiltä.

Ilmeni, että talossa on ollut aiemmin useita alivuokralaisasuntoja. Isoin niistä on edelleen valtava vaikkakin osin rikkoutunut.

Tarkempi tutkimus osoittaa, että isolta osin hiekkaa sisältävä eristekerros on todella ohut. Paikoitellen olematon. Yläkerran pienen aulan kohdalla eristettä ei ole käytännössä ollenkaan. Vedon ja kylmän alkulähde on löytynyt.

Kosteusvaurioiden tai muiden puutteiden mahdollisuus mietityttää edelleen. Päädymmekin poistamaan vanhan eristyksen kokonaan. Vaikka eristekerros on ohut, pinta-ala on kuitenkin melko suuri, joten eristeen poistaminen lapiolla ja jätesäkeillä olisi aikataloudellisesti tehotonta. Tuttu imuautokuski lupautuu vierailemaan tontilla kunhan muilta töiltään ehtii.

Lähes kaksi autollista hiekkaa, kiviä ja muuta mujua, ja yläpohja on tyhjä. Tehokas imuauto tyhjentää tilan niin puhtaaksi ja pölyttömäksi, että vintillä voisi pitää tanssit. Vastoin etukäteisodotuksia ja -pelkoja tilasta ei löydetä erityisempää huomauttamista. On ihmeellistä, kuinka hyvässä kunnossa muhun alta paljastunut laudoitus on. Kuin uutta, vaaleaa ja puhdasta.

Ilmansulkupaperin, tuulenohjaimien ja muiden valmistelujen jälkeen yläpohja on valmis eristystä varten. Aikataulullisista ja taloudellisistakin syistä hylkäämme puhallusvilla-auton. Pian pihaan ilmestyy peräkärryn kyydissä Ekovilla-puhalluskone.

Yläpohjassa puuhastellaan hengityssuojaimeen ja suojapukuun sonnustautuneena. Villaa koneeseen syöttävällä on parempi pesti. Hän saa nauttia kesäisestä päivästä linnunlauluineen vintillä olevan hikoillessa halogeenin valossa.

Yksi tehokkaasti työskennelty päivä ja eriste on asennettu. Yläpohjassa on suorastaan aavemainen tunnelma.

Tulevan talven pakkaspäiviä odotellessa...

Porrashuoneen remontti jatkuu

Uuvuttavan purkamisen ja suunnittelun jälkeen päästään eristämään. Jälleen Eko-villalla, tosin tällä kertaa levytavaralla. Hajumaailma on muuttunut, kun lahonneet rakenteet on kannettu ulos. Haju sijaitsee nyt pihamaalla.

Hetken kuluttua pääsemme tekemään jo pintoja. Paneloinnista päätetään luopua ja tehdä tähän tilaan vaneripinnat listoilla. Panelointi saa huoneen näyttämään helposti levottomalta ja sekavalta. Kaiken pölyn ja lian jälkeen puhtaat vaneriseinät näyttävät upeilta ilman pintakäsittelyäkin.

Seinien levyttämisen jälkeen tartutaan uudestaan porrashankkeeseen. Emäntä on jo ehtinyt pyytää tarjouksia useammalta valmistajalta. Osaan tarjouspyynnöistä ei ole tullut vastausta, joku niistä on aivan käsittämättömän kallis ja yksi sisällöltään lähinnä utopistinen. Tämän portaantekijän ehdotus sisältää mielenkiintoisen, hirsiseinällä näkyvän oven päällä sijaitsevan kulkusillan. Portaiden tekeminen on vihonviimeistä työtä, mutta järkeviä vaihtoehtoja ei juuri nyt taida olla muita. Joten etenemiä laskeskelemaan. Omat raja-arvonsa tuo tilan päätyseinällä näkyvä patti, joka hankaloittaa laskemista omalta osaltaan.

Murinoista huolimatta portaan alkupuoliskon askelmat löytävät paikkansa.

Portaiden rakenne tullaan myöhemmin huomaamaan erittäin tukevaksi ja natisemattomaksi.

Pieni tovi ja kas - kannamme alumiinitikkaat kellariin ja astelemme yläkertaan oikein portaita pitkin. Korjausrakentajan elämässä tämä on niitä hetkiä, jolloin on perusteltu syy avata kuohuviini.

 Valkoista väriä pintaan ja hiukan tummempaa seinään...

Kaidetta, kylkeä, listoja ja taas maalia...

Ja pian päästään kantamaan tavaroita ja kulusteita eteiseenkin. Vanha kohtaa taas uuden. Ikea, Stockmann, 100-vuotias hirsi ja Kivelän sairaalan peili 50-luvulta hyvässä hengessä vierekkäin.

Emännän edesmenneen isän opiskeluaikaiset matkapakaasit ovat jokapäiväisessä käytössä eteisen yläpritsillä.

Korkeuksiiin kohoavan eteisen kattoon on vaikea löytää riittävän isoa ja graavia valaisinta. Lamput ovat joko liian pieniä tai sitten mahdottoman hempeitä prismoineen. Pitkällisen kiertelyn tuloksena porrashuoneen valaisin löytyy lopulta Rusticasta. Taitava timpuriystävä tekee raskaalle lampulle mainion kiinnityksen kattoon. Ei huolta, että kattotuoliin kiinnitetty valaisin tippuisi äkkiarvaamatta kenenkään niskaan.