Sivun näyttöjä yhteensä

Tietoja minusta

Oma kuva
Tämä blogi on perustettu kertomaan eräästä vanhasta huvilasta ja sen vaiheista. Tarina on sekametelisoppa menneisyyttä, nykypäivää ja tulevaisuutta. Tarinan takana on perhe, joka otti asemakaavalla suojellun 100-vuotiaan huvilan hoiviinsa keväällä 2013. Usean vanhan talon kunnostushankkeen jälkeen he löysivät kotisatamaan Kauniaisiin, Gallträskin rantaan. Huvila oli ollut vuokralla pitkään ja osin siksi huonossa kunnossa. Huvilan korjaamisen ideologia noudattaa Panu Kailan kymmentä käskyä. Mitään vanhaa ja käyttökelpoista ei hylätä ilman hyviä perusteita. Korjaamisessa arvostetaan aitoa ja laadukasta. Toki virheitä sattuu, mutta pyrkimys siis on hyvä. Olemme iloisia kaikesta palautteesta, niin risuista kuin ruusuistakiin. Samoin oivaltavista ideoista ja ajatuksista. Sana on vapaa.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Aulan kimppuun

Ennen muuttoa on vielä saatava alakerran aula muuttovalmiiksi. Vanhasta kodista uuden talon aulaan tulee siirtymään suuri lasiovellinen vitriini, jota kantamaan tarvitaan neljä miestä. Selvää on, että omalla porukalla kaappi ei enää siirry muuton jälkeen.

Aulan tapetit on uusittu työhuoneen remontin yhteydessä. Tilan kuosi on ristiriidassa uuden tunnelman kanssa, joten ainakin pintaremonttiin on ryhdyttävä. Nyt tarvitaan jo sisua, fiilis ei enää riitä. Huoh. Sen verran on opittu, että vaikka pintaremonttiin ryhdytään, edessä voi olla korjaaminen rakenteita myöten.

Aulassa ei ole muuta viehättävää kuin kapeat pariovet ja kauniisti ajan saatossa patinoitunut paneelikatto. Harmillista on se, että vuosien saatossa eteiseen johtavasta oviaukosta on hävitetty toiset samanlaiset pariovet. Tulevaisuuden projekteihin kuuluukin ovien teettäminen puusepällä.  
 




Aulan remontti sekoittaa jo ennestään hallitsematonta logistiikkaa. Vanereita kannataan sinne ja tänne...Tässä vaiheessa remonttia vanhojen tapettien poisraapinen maistuu vähintäänkin puulta. Betoluxilla maalaamisesta puhumattakaan. Maalihöyryt onneksi vähän nostavat tunnelmaa :)




Työmaalla on vain yksi radio, josta kuuluu vain yksi kanava. Emäntä, joka ei koskaan ole seurannut urheilua radiosta sen enempää kuin telkkaristakaan, joutuu kuuntelemaan maalatessaan elämänsä ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) jääkiekko-otteluselostuksen. Ainoastaan ja vain sen takia, ettei pääse sammuttamaan radiota maalatun lattian yli. Johan tästä alkaa seurata traumoja.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti