Sivun näyttöjä yhteensä

Tietoja minusta

Oma kuva
Tämä blogi on perustettu kertomaan eräästä vanhasta huvilasta ja sen vaiheista. Tarina on sekametelisoppa menneisyyttä, nykypäivää ja tulevaisuutta. Tarinan takana on perhe, joka otti asemakaavalla suojellun 100-vuotiaan huvilan hoiviinsa keväällä 2013. Usean vanhan talon kunnostushankkeen jälkeen he löysivät kotisatamaan Kauniaisiin, Gallträskin rantaan. Huvila oli ollut vuokralla pitkään ja osin siksi huonossa kunnossa. Huvilan korjaamisen ideologia noudattaa Panu Kailan kymmentä käskyä. Mitään vanhaa ja käyttökelpoista ei hylätä ilman hyviä perusteita. Korjaamisessa arvostetaan aitoa ja laadukasta. Toki virheitä sattuu, mutta pyrkimys siis on hyvä. Olemme iloisia kaikesta palautteesta, niin risuista kuin ruusuistakiin. Samoin oivaltavista ideoista ja ajatuksista. Sana on vapaa.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Porrashuoneen remontti jatkuu


Uuvuttavan purkamisen ja suunnittelun jälkeen päästään eristämään. Jälleen Eko-villalla, tosin tällä kertaa levytavaralla. Hajumaailma on muuttunut, kun lahonneet rakenteet on kannettu ulos. Haju sijaitsee nyt pihamaalla.



Hetken kuluttua pääsemme tekemään jo pintoja. Paneloinnista päätetään luopua ja tehdä tähän tilaan vaneripinnat listoilla. Panelointi saa huoneen näyttämään helposti levottomalta ja sekavalta. Kaiken pölyn ja lian jälkeen puhtaat vaneriseinät näyttävät upeilta ilman pintakäsittelyäkin.



Seinien levyttämisen jälkeen tartutaan uudestaan porrashankkeeseen. Emäntä on jo ehtinyt pyytää tarjouksia useammalta valmistajalta. Osaan tarjouspyynnöistä ei ole tullut vastausta, joku niistä on aivan käsittämättömän kallis ja yksi sisällöltään lähinnä utopistinen. Tämän portaantekijän ehdotus sisältää mielenkiintoisen, hirsiseinällä näkyvän oven päällä sijaitsevan kulkusillan. Portaiden tekeminen on vihonviimeistä työtä, mutta järkeviä vaihtoehtoja ei juuri nyt taida olla muita. Joten etenemiä laskeskelemaan. Omat raja-arvonsa tuo tilan päätyseinällä näkyvä patti, joka hankaloittaa laskemista omalta osaltaan.

Murinoista huolimatta portaan alkupuoliskon askelmat löytävät paikkansa.




Portaiden rakenne tullaan myöhemmin huomaamaan erittäin tukevaksi ja natisemattomaksi.



Pieni tovi ja kas - kannamme alumiinitikkaat kellariin ja astelemme yläkertaan oikein portaita pitkin. Korjausrakentajan elämässä tämä on niitä hetkiä, jolloin on perusteltu syy avata kuohuviini.





 Valkoista väriä pintaan ja hiukan tummempaa seinään...





Kaidetta, kylkeä, listoja ja taas maalia...



Ja pian päästään kantamaan tavaroita ja kulusteita eteiseenkin. Vanha kohtaa taas uuden. Ikea, Stockmann, 100-vuotias hirsi ja Kivelän sairaalan peili 50-luvulta hyvässä hengessä vierekkäin.



Emännän edesmenneen isän opiskeluaikaiset matkapakaasit ovat jokapäiväisessä käytössä eteisen yläpritsillä.





Korkeuksiiin kohoavan eteisen kattoon on vaikea löytää riittävän isoa ja graavia valaisinta. Lamput ovat joko liian pieniä tai sitten mahdottoman hempeitä prismoineen. Pitkällisen kiertelyn tuloksena porrashuoneen valaisin löytyy lopulta Rusticasta. Taitava timpuriystävä tekee raskaalle lampulle mainion kiinnityksen kattoon. Ei huolta, että kattotuoliin kiinnitetty valaisin tippuisi äkkiarvaamatta kenenkään niskaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti