Sivun näyttöjä yhteensä

Tietoja minusta

Oma kuva
Tämä blogi on perustettu kertomaan eräästä vanhasta huvilasta ja sen vaiheista. Tarina on sekametelisoppa menneisyyttä, nykypäivää ja tulevaisuutta. Tarinan takana on perhe, joka otti asemakaavalla suojellun 100-vuotiaan huvilan hoiviinsa keväällä 2013. Usean vanhan talon kunnostushankkeen jälkeen he löysivät kotisatamaan Kauniaisiin, Gallträskin rantaan. Huvila oli ollut vuokralla pitkään ja osin siksi huonossa kunnossa. Huvilan korjaamisen ideologia noudattaa Panu Kailan kymmentä käskyä. Mitään vanhaa ja käyttökelpoista ei hylätä ilman hyviä perusteita. Korjaamisessa arvostetaan aitoa ja laadukasta. Toki virheitä sattuu, mutta pyrkimys siis on hyvä. Olemme iloisia kaikesta palautteesta, niin risuista kuin ruusuistakiin. Samoin oivaltavista ideoista ja ajatuksista. Sana on vapaa.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Yläpohjan eristys



Vanhassa talossa on viileää, se tiedetään. Mutta vielä huhtikuussakin niin viileää. Toppatakkikeli. Edellisilläkin asukkailla on ollut kylmä.Sen huomaa ikkunoista, joiden sekä sisä- että ulkopuoliset pokat on huolellisesti tiivistetty. Katse kääntyy ensimmäisenä yläpohjaan.

Pintapuolisen tarkastelun tuloksena ei löydy mitään erityisen hälyttävää. Eristekerros vaikuttaa kuivalta ja puuosat ehjiltä.







Ilmeni, että talossa on ollut aiemmin useita alivuokralaisasuntoja. Isoin niistä on edelleen valtava vaikkakin osin rikkoutunut.




Tarkempi tutkimus osoittaa, että isolta osin hiekkaa sisältävä eristekerros on todella ohut. Paikoitellen olematon. Yläkerran pienen aulan kohdalla eristettä ei ole käytännössä ollenkaan. Vedon ja kylmän alkulähde on löytynyt.

Kosteusvaurioiden tai muiden puutteiden mahdollisuus mietityttää edelleen. Päädymmekin poistamaan vanhan eristyksen kokonaan. Vaikka eristekerros on ohut, pinta-ala on kuitenkin melko suuri, joten eristeen poistaminen lapiolla ja jätesäkeillä olisi aikataloudellisesti tehotonta. Tuttu imuautokuski lupautuu vierailemaan tontilla kunhan muilta töiltään ehtii.

Lähes kaksi autollista hiekkaa, kiviä ja muuta mujua, ja yläpohja on tyhjä. Tehokas imuauto tyhjentää tilan niin puhtaaksi ja pölyttömäksi, että vintillä voisi pitää tanssit. Vastoin etukäteisodotuksia ja -pelkoja tilasta ei löydetä erityisempää huomauttamista. On ihmeellistä, kuinka hyvässä kunnossa muhun alta paljastunut laudoitus on. Kuin uutta, vaaleaa ja puhdasta.

Ilmansulkupaperin, tuulenohjaimien ja muiden valmistelujen jälkeen yläpohja on valmis eristystä varten. Aikataulullisista ja taloudellisistakin syistä hylkäämme puhallusvilla-auton. Pian pihaan ilmestyy peräkärryn kyydissä Ekovilla-puhalluskone.



Yläpohjassa puuhastellaan hengityssuojaimeen ja suojapukuun sonnustautuneena. Villaa koneeseen syöttävällä on parempi pesti. Hän saa nauttia kesäisestä päivästä linnunlauluineen vintillä olevan hikoillessa halogeenin valossa.

Yksi tehokkaasti työskennelty päivä ja eriste on asennettu. Yläpohjassa on suorastaan aavemainen tunnelma.









Tulevan talven pakkaspäiviä odotellessa...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti