Sivun näyttöjä yhteensä

Tietoja minusta

Oma kuva
Tämä blogi on perustettu kertomaan eräästä vanhasta huvilasta ja sen vaiheista. Tarina on sekametelisoppa menneisyyttä, nykypäivää ja tulevaisuutta. Tarinan takana on perhe, joka otti asemakaavalla suojellun 100-vuotiaan huvilan hoiviinsa keväällä 2013. Usean vanhan talon kunnostushankkeen jälkeen he löysivät kotisatamaan Kauniaisiin, Gallträskin rantaan. Huvila oli ollut vuokralla pitkään ja osin siksi huonossa kunnossa. Huvilan korjaamisen ideologia noudattaa Panu Kailan kymmentä käskyä. Mitään vanhaa ja käyttökelpoista ei hylätä ilman hyviä perusteita. Korjaamisessa arvostetaan aitoa ja laadukasta. Toki virheitä sattuu, mutta pyrkimys siis on hyvä. Olemme iloisia kaikesta palautteesta, niin risuista kuin ruusuistakiin. Samoin oivaltavista ideoista ja ajatuksista. Sana on vapaa.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Katse takaisin eteiseen


Porrashuoneessa haisee pahalta edelleen, mitähän paneloinnin takana mahtaa olla?


Purkuraudan kanssa edetään taas...




Syylliset paljastuvat...Seinän rakenne mukailee katon vastaavaa. Siellä täällä pakkausmuovia ja lasivillaa. Lasivilla kattopeltiä vasten ei näytä olevan toimiva rakenne ;)


Puutteellinen eristys näkyy talvisin myös ulospäin. Porrashuoneen katon kohdalle kertyy kunnioitettavan paksu jääkerros, jota joku talon edellisistä asukkaista on yrittänyt poistaa milläpä muulla kuin kirveellä. Tämän huomaamme kun kevät koittaa ja jää sekä lumi vihdoin sulavat pois.



Minkälainen tämä talo on alunperin ollut? Ja korjausrakentajan ikuisuuskysymys - miten pitkälle on mielekästä purkaa?





Varovainen purkaa vielä vähän vaikka kuivalta tässä vaiheessa näyttääkin. Moottorisaha laulaa...



 Kun joka puolella ryskätään, talonvahti joutuu etsimään rauhaisen paikan tontin reunalta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti