Rakkaus ja asemakaava

Sähköpostinvaihto Kauniaisten kaupungin kanssa muistuttaa tätä nykyä parodiaa. Yksittäisen kuntalaisen ponnistelut tiedon hankkimiseksi tyssäävät seinään yrittipä mitä tahansa tyyliä. Kuntalaisen on vaikea tuntea olonsa turvalliseksi rakentamisen kentässä, jos edes rakennustarkastaja ei tunnu tietävän varmasti mikä on asuinhuone. Onko nyt käynyt niin, että kuntalainen on lukenut Suomen Rakennusmääräyskokoelman iltasaduksi useammin kuin kaupungin virkamies?

Ensi alkuun lähetetty asemakaavaa koskeva sähköposti kuuluu hautautuneen jonnekin eikä siihen reagoida ennen kun viestin lähettäjä ihmettelee vastauksen viipymistä. Ensimmäisten viestien kohteliaat ”Toivon saavani edellä esitettyihin kysymyksiin vastauksen pikaisesti”-pyynnöt valuvat kuin vesi piinkovien ja monessa liemessä keitettyjen virkamiesten selästä. Maailmoja syleilevän laaja-alaiset vastaukset saattavat lisätä lukijansa ymmärtämystä asemakaavasta yleensä ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä, mutta eivät valitettavasti kerro mitään täsmällistä juuri käsillä olevasta asiasta. Tavallinen peruskorjaaja on niin yksioikoinen, että vastaukseksi riittäisi ihan ytimekäs kyllä tai ei. Olipa niin tai näin, vastauksista ei ole löydettävissä vastauksia ainakaan esitettyihin kysymyksiin.

Kuntalaisen kiristäessä otetta ja pyytäessä pontevasti virkamiestä kertomaan alueen asemakaavasta ja kaavan mahdollisista muutoksista, virkamies ottaa käyttöönsä toiset keinot. Asioista ei keskustella sähköpostitse tai muuten kirjallisesti, sehän on toki selvää. Ainoastaan kahdenkeskinen tapaaminen ja puhelinsoitto voivat auttaa taottaessa kuntalaisen päähän tosiasioita

”Juttelisin mieluusti kanssasi asian moniulotteisuuden vuoksi puhelimessa - nopeuttaa viestintää ja ehkäisee väärinymmärryksiä. En löytänyt omista tai saatavilla olevista lähteistä puhelinnumeroasi, joten voisitko laittaa sen minulle sinulle sopivien ajankohtien kera tai voit soitella minulle.”

Kuntalaisystävällisyys on yhtäkkiä vallan liikuttavaa. Eritoten kun kuntalaista ei ole aiemmin millään tavalla informoitu asiassa, jossa hän sattuu olemaan asianosallinen.

Mitä seuraavaksi? Kuntalainen vaatii sitkeästi kirjallista vastausta viranomaiselta saaden aina uudestaan tämän kannalta turvallisen ja korkeintaan vähän sinnepäin vastauksen. Lopulta hän päätyy numeroimaan sähköpostinsa kysymykset, jotta kiireisen ja työn uuvuttaman viranomaisen ei niitä tekstistä tarvitsisi erikseen etsiä. Kun tämäkään ei tunnu riittävän selkeästi antamaan virkamiehille vinkkiä siitä, mistä kysymykset löytyvät, kuntalainen joutuu kokeilemaan vielä yhtä keinoa:

"Olen viime viikkojen kuluessa lähettänyt kaupungille joitakin sähköposteja, jotka ovat sisältäneet asiallisia kysymyksiä koskien tulevaa uudisrakennushanketta. Paheksuen joudun nyt toteamaan, etten ole saanut selkeää virkamiesvastausta useimpiin niistä, vaikka olen kysymysten esillenostamiseksi lopulta jopa numeroinut ne. Pyydän siis vastaustanne nyt ja aiemmin esittämiini kysymyksiin. Asian edelleenselkeyttämiseksi, vastausta odottavat kysymykset on kummassakin sähköpostiviestissäni erotettu muusta tekstistä kysymysmerkein."

Kuntalainen tuntee olonsa hiukan kummalliseksi lähettäessään virkamiehelle kolmatta kertaa lähes samansisältöisen sähköpostin. Hän pohtii tarkoin viestiensä sisältöä ja päätyy tykittämään kaupunkia kokonaisella kysymyspatteristolla

Onko Kauniaisten kaupunki jollakin tavalla 13.6.2013 päivätyn lausunnon jälkeen arvioinut kaavaa rakennussuojelun osalta ja nimenomaan tällä tontilla? Minkälaisia etukäteistoimenpiteitä asian selvittämiseksi on tehty? Onko jotakin kirjauksia tai päätöksiä tehty? Jos on, niin missä näihin dokumentteihin pääsee tutustumaan? Jos mitään arviointia ei ole tehty, mikä siihen on perusteena? Jos arviointia ei ole tehty, mihin asiakirjoihin, etukäteisvalmisteluihin tai muuhun materiaaliin 12.3.2014 tehtävä päätös tulee nojautumaan?

Virkamies vastaa moittimalla kuntalaista kurittomuudesta, joka aiheuttaa ikävää torailua osapuolten välille. Hän viittaa kintaalla joutaville kirjallisille tuotoksille ja korostaa edelleen kasvokkain käydyn keskustelun tärkeyttä. Ja kuka sanoi, ettei suomalainen mies puhu eikä pussaa? Pelkkää potaskaa koko väittämä. Puhetta tuntuu riittävän, pussaamista kuntalainen ei uskalla ajatellakaan. Viestissään virkamies paljastaa herkän puolensa. Hän on hyvin huolissaan kuntalaiselle ja tämän perheelle aiheuttamastaan mielipahasta. Kuntalainen on arvaamatta tilanteessa, jossa hän joutuu ojentamaan virkamiestä. 

"Esitän toiveen, että keskustelu pysyy kaava-asiaan liittyvänä ja asiallisena. Olen kuntalaisena esittänyt muutamia yksinkertaisia kysymyksiä koskien alueen tämän hetkistä asemakaavaa ja mahdollisesti siinä tulevaisuudessa tapahtuvia muutoksia. Oletukset tahtotilastamme, mahdollisesta mielipahastamme tai muusta tunnetilastamme eivät liity mitenkään asemakaavaan. Yhtä epäolennainen asia kaavoituksen näkökulmasta on oletus kaupantekohetkellä tiedossamme olevista asioista. Esittämäni kysymykset eivät ole kiistelyä. Ikävää, jos olet ne sellaisena kokenut tai muuten tuntenut kysymykseni hankalina vastata."

Asemakaava ei näytä olevan pelkästään tekninen instrumentti ohjattaessa rakentamista tai muuta maankäyttöä. Se on kuin rakkaus – vaikeasti selitettävä, tunteita herättävä ja intressien täyttämä. Ainakin jos maankäyttöpäällikköön on uskomista:

Kiitos suorasta palautteesta liittyen viestien sisältöön. En voi liiaksi korostaa viestien sisällön tulkinnan vaikeutta. Siksi toivon, että asioista puhuttaisiin aina ensisijaisesti kasvotusten. Maankäyttöön liittyviin asioihin liittyy lähes poikkeuksetta vahvoja intressejä ja tunteita, jolloin sekä viestin kirjoittaja että lukija "syyllistyy" vääriin ilmaisuihin tai tulkintoihin. Valitettavasti en osaa itsekään tuottaa yksiselitteistä tekstiä tai lukea tekstiä "oikein".

Lopultakaan kuntalainen ei saa selkeää vastausta kysymyksiinsä. Rakastaa – ei rakasta, tähänkin kysymykseen tuntuu olevan helpompi vastata yksiselitteisesti kyllä tai ei. Jollekin epäluuloiselle saattaisi jäädä tunne, että kulisseissa tapahtuu jotakin.