Rauhan rakentajat?

Alapohjan eristeiden kaivelu on yksinäistä puuhaa. Korjausrakentajalla on aikaa miettiä. Kansanradion ja uutislähetysten välillä remontoijan ajatukset täyttää uudisrakentamisen ja maankäytön filosofiset ulottuvuudet. Joka väittää, että rakentaminen on kylmää insinööritiedettä, on täydellisen väärässä. Rakentaminen ja erityisesti sen valmistelu on täynnä tunnetta. Se on anteeksipyytämisen ja -antamisen juhlaa. Erityisesti tuota ensiksi mainittua. Ainakin Kauniaisissa. Peruskorjaaja perheineen uhkaa hukkua ympäristöstä sateleviin anteeksipyyntöihin. Kaupungin rakennustarkastaja, maankäyttöpäällikkö ja maakuntamuseon tutkija ovat kilvan kovin pahoillaan

”Nyt kuin luin viestisi, tajusin, että olin pahasti erehtynyt eilen puhelinkeskustelussamme ja sekoitin asioita. Olen erittäin pahoillani!”

”Pahoittelen, että olet kokenut palvelun epäasiallisena.”

”… vielä kerran pahoitellen”

”Aluksi olen hyvin pahoillani että emme ole ilmoittaneet teille kuvaamisesta rakennuspaikalla.”

”Olen todella pahoillani, että olen siirtänyt viestisi muiden aihetta koskevien viestien mukana ko. asian kansioon ja siihen vastaaminen on jäänyt.”

Ja niin edelleen. Espoon rakennusvalvonnan kylmäverisyyteen tottunut peruskorjaaja häkeltyy aivan sijoiltaan ja huolestuu. Pitäisikö hänenkin pyytää joltakulta anteeksi? Miksei hän tunne minkäänlaista tarvetta pyytää anteeksi? Korjausrakentaja tuntee olevansa lasikuituisen moottoriveneen omistaja hellästi ja tunteella puisia purjeveneitään kunnostavien joukossa. Voiko hän olla aito perinnerakentaja kun uudisrakentamisen leiriin lukeutuvat osoittautuvat häntä paljon tunteikkaimmiksi?

 ”Anteeksipyytäminen on apu siihen epätäydellisyyteen, joka meissä kaikissa on olemassa. Tämän epätäydellisyyden näkeminen ja myöntäminen itsessään on avain ihmisenä kasvamiseen.” Peruskorjaaja muistelee menneiden viikkojen suhdettaan rakennusvalvonnan virkamiehiin ja kauhistuu huomatessaan, ettei ole pyytänyt kertaakaan anteeksi. Kun muut asianosaiset ovat keskittyneet ihmisenä kasvamiseen, peruskorjaaja on nitonut Eko-paperia koolinkeihin ja tuhrinut Virtasen neljän öljyn maalia seinään. On aivan oikein, ettei hänen mielipiteitään oteta keskustelussa saatikka sitten rakennuslupa-asiaan liittyvässä päätöksenteossa huomioon millään lailla. Yhtä lailla on oikein, ettei kaikkia peruskorjaajan lähettämiä, naapurin kuulemisen liittyviä huomautuksia kirjata osaksi aineistoa, jonka pohjalta rakennuslautakunta tekee päätöksen rakennusluvan myöntämisestä. Viis siitä, että päätöksenteko koskee myös hänen tontillaan tapahtuvia asioita.  Eihän hän ymmärrä edes antaa anteeksi.

 

Kun peruskorjaaja öisin kuorsaa vaimonsa vieressä syvässä unessa, rakennustarkastaja valvoo mieli huolesta mustana. Peruskorjaajan matalamielisyys paljastuu viimeistään silloin, kun hän hyvin nukutun yönsä jälkeen havaitsee sähköpostin lukukuittauksesta rakennustarkastajan valvoneen remontoijan viimeisimmän viestin äärellä yöllä kello 02.18. Pahansuopainen hörähtely saa lisää voimaa, kun hän muita lukukuittauksia tarkastellessaan toteaa tarkastajaparan uhranneen päivästä toiseen kallisarvoista vapaa-aikaansa peruskorjaajan viestien parissa ponnistellen. Ei mikään ihme, että rakennustarkastaja tarvitsee pienen loman intensiivisen valmisteluprosessin lomassa.

Ei korjausrakentajakaan sentään aivan sieluton ole. Kyllä hän tuntee piston sydämessään. Ainakin välillä. Hän pohtii, ovatko asemakaava ja uudisrakentaminen saaneet liian suuren roolin hänen perhe-elämässään. Perheen 5-vuotiaan puheessa kun sekoittuvat iloisesti Puuha-Pete, Rakennustarkastaja-Sirkka, Paavo-Pesusieni, Kimmo-Kuu ja Kaavamies-Marko. Peruskorjaaja nostaa silloin tyttärensä syliinsä ja pyytää vuorostaan anteeksi.

Joku on sanonut, että anteeksi pyydettyä ja annettua asiaa ei ole enää olemassa. Eikä sitä pidä tietoisesti enää kuljettaa repussa mukana sen enempää kuin muistutella siitä. Peruskorjaajan kannalta on onnekasta, että hän on ymmärtänyt sentään olla antamatta anteeksi pyynnöistä huolimatta. Se tosiaan on onnekasta. Miten ihmeessä hän muussa tapauksessa voisi myöhemmin valittaa rakennusluvasta hallinto-oikeuteen?